Moni voisi ajatella, että eikö kaksi pipoa riitä vallan hyvin yhdeksi talveksi. Näin minäkin ajattelin, mutta kuitenkin kaipasin vielä jotain. Halusin jotain lämpimämpää, jotain kuviollista, jotain herkkää. Kaikkein oudointa - halusin sydämiä!
Ripaus tunnelmaa -blogista löysin apua ongelmaani. Mitä muuta kuin sydämiä, ja ei nyt ainakaan vain sydämiä. En ole sydän-kuvioiden ystävä erityisemmin. Tähän pipaan niitä oli kuitenkin saatava! Käänsin ne kuitenkin ylösalaisin etteivät ne liikaa loikkisi silmille.
Tämän kanssa meinasi käydä hassusti. Olin aloittamassa 112 s, mutta jostain silmukoita luodessa tuli tunne, ja loinkin 120 silmukkaa. Hyvä niin, koska muuten pipa olisi ollut nafti!
Nyt pipa on istuva ja hyvin lämmin. Olen ihastunut Tukuwooliin. S valitti, että piponi tuoksuu navetalle, mutta minusta on ihanaa nuuskutella lampaan tuoksua. Myös ajatus 100% suomalaisen lampaan villasta kantaa pitkälle. Eikä edes kutita! Olin ajatellut laittavani vielä vuoren jos kutiaa, mutta ei tarvinnut. Tuulenkestävyyskin kerittiin testaamaan pulkkamäessä ennen lumien sulamista. Lanka oli myös mukavaa neulottavaa ja riittoisaa - siitä lisää myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä puumerkki, ilahdun!