Sateella on ihanaa kuunnella ikkunaa vasten ropisevia pisaroita, aloittaa uusi neule, katsella ulkona myllertävää tuulta ja pohtia syvällisiä.
Neulisti missäneuloimmekerran-blogista kertoi pitävänsä kerran vuodessa starttiviikon, jolloin aloittaa joka päivä uuden neuleen. Täällä on havaittavissa samanlaista toimintaa, tausta-ajatuksella että kaikki valmistuukin joskus kunhan vain aloittaa.
Joskus neuloessakin osuu seinään, ja joutuu peruuttamaan vähän. Näin kävi ilmatarhuivin kanssa. Huivi valmistui ohjeen mukaisena, mutta kaulaan sitä ei saanut ilman kuristumisääniä. Nyt odotetaan inspiraatiota purkamiseen ja kuunnellaan lisää sateen ropinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä puumerkki, ilahdun!